Onnistuneilla ratkaisuilla on yhteisiä ainesosia: riittävän laaja tekstiaineisto, tunnettu tai sukulaiskieli ja mieluiten kaksikielinen kirjoitus. Kun yksi tai useampi puuttuu, jopa loistava analyysi pysähtyy. Tämä on tämän tiedoston näkökulma. Aloitamme kahdesta luetusta kirjoituksesta ja siirrymme sitten niihin, joita ei ole luettu.
Kaksi vertailukohtaa: hieroglyfit ja lineaari B
Ratkaistu Rosettan kivi, joka löydettiin vuonna 1799 Rashidin lähellä Niilin deltassa ja on ollut British Museumissa vuodesta 1802, sisältää yhden asetuksen hieroglyfeillä, demoottisella kirjoituksella ja kreikaksi. Kreikkaa osattiin lukea; siitä löytyivät nimet, kuten Ptolemaios, jotka antoivat Thomas Youngille ja myöhemmin Jean-François Champollionille lähtökohdan. Champollionin vuoden 1822 Lettre à M. Dacier osoitti, että hieroglyfit yhdistivät äänimerkit ja merkitysmerkit, ja hänen tuntemuksensa koptista, egyptin myöhäisestä muodosta, toi kielen.
Lähde: British Museum, EA 24; J.-F. Champollion, Lettre à M. Dacier (1822).
Lineaari B:stä ei ollut kaksikielistä tekstiä. Arthur Evans kaivoi savitauluja Knossoksesta vuodesta 1900 alkaen, ja Carl Blegen löysi lisää Pylokselta vuonna 1939. Alice Kober osoitti 1940-luvulla, että sanat taipuivat päätteissään säännönmukaisesti, ns. ”Kober-kolmikot”. Michael Ventris rakensi tämän työn pohjalta äännearvojen taulukon ja ilmoitti vuonna 1952, että kieli oli varhainen kreikan muoto. John Chadwickin kanssa hän julkaisi vuonna 1956 teoksen Documents in Mycenaean Greek. Myöhemmät löydöt vahvistivat tulkinnat.
Lähde: Ventris & Chadwick, Documents in Mycenaean Greek (1956); M. Fox, The Riddle of the Labyrinth (2013).
Lineaari B murtui, koska tekstiä oli tarpeeksi kaavojen löytämiseen ja lopussa odotti tunnettu kieli. Jos toinen poistuu, menetelmällä ei ole mihin tarttua.
Riddle Garden Frenzy -sivuston toimituksellinen tiivistelmä Chadwickin esityksestä teoksessa The Decipherment of Linear B (1958)Lineaari A
Avoin Lineaari A:ta käytettiin minolaisella Kreetalla noin 18.–15. vuosisadalla eaa., ja se on lineaari B:n esi-isä. Koska monet merkit näyttävät samanlaisilta, tutkijat voivat soveltaa lineaari B:n äännearvoja ja lausua lineaari A:n sanoja kohtuullisella varmuudella. Ongelmana on, että näin saadut sanat eivät vastaa kreikkaa eikä mitään muuta tunnettua kieltä. Aineisto on pieni, noin 1 400 kirjoitusta, joista useimmat ovat lyhyitä hallinnollisia merkintöjä. Äänten lukeminen ei ole sama asia kuin merkityksen ymmärtäminen.
Lähde: J. Younger, Linear A texts in phonetic transcription (University of Kansas); GORILA-korpus, Godart & Olivier.
Indus-kirjoitus
Avoin Indusin laakson sivilisaatiosta (n. 2600–1900 eaa.) on säilynyt useita tuhansia kirjoitettuja esineitä, enimmäkseen pieniä sinettejä kohteista kuten Harappa ja Mohenjo-daro. Kirjoitukset koostuvat keskimäärin noin viidestä merkistä. Kaksikielistä tekstiä ei ole, eikä taustalla oleva kielisuku ole tiedossa. Iravatham Mahadevanin vuoden 1977 hakemisto ja Asko Parpolan korpusteokset mahdollistivat järjestelmällisen tutkimuksen.
Keskustelu koskee jopa sitä, ovatko merkit ylipäätään kirjoitusta. Vuonna 2004 Steve Farmer, Richard Sproat ja Michael Witzel väittivät, että kyseessä oli ei-kielellinen symbolijärjestelmä. Vuonna 2009 Rajesh Rao kollegoineen julkaisi entropia-analyysin lehdessä Science, joka viittasi kielenkaltaiseen rakenteeseen; kriitikot vastasivat, että tilastot eivät pystyneet erottamaan kieltä muista järjestetyistä järjestelmistä. Tämä on yhä kiistanalainen kysymys, ei ratkaistu.
Lähde: Farmer, Sproat & Witzel, EJVS (2004); Rao ym., Science 324 (2009).
Rongorongo
Avoin Rapa Nuilta (Pääsiäissaarelta) on säilynyt noin kaksi tusinaa puuesinettä, joihin on veistetty rongorongo-merkkejä; ne ovat hajallaan museoissa, muun muassa Chilen Santiago-sauva. Rivit kulkevat käännetyssä boustrofedonissa: lukija kääntää taulun ylösalaisin jokaisella rivillä. Thomas Barthel tunnisti Mamari-taulussa kuukalenterijakson, jota Jacques Guy tarkensi vuonna 1990. Sen pidemmälle lukemat eivät ole todistettuja, ja yhä kiistellään siitä, oliko rongorongo olemassa ennen eurooppalaista kontaktia vuonna 1722.
Voynichin käsikirjoitus
Avoin Yalen yliopiston Beinecke Rare Book and Manuscript Library -kirjaston käsikirjoitus MS 408 on nimetty antikvaari Wilfrid Voynichin mukaan, joka hankki sen vuonna 1912. Arizonan yliopiston radiohiilimittaukset vuodelta 2009 ajoittivat sen pergamentin vuosille 1404–1438. Tämä ajoittaa eläinnahan, ei välttämättä kirjoitusta, vaikka mustanalyysit eivät ole löytäneet mitään ristiriitaista ajanjaksoon nähden.
Väite
Voynichin käsikirjoitus on ”ratkaistu” (väite, joka on julkistettu toistuvasti monilla kielillä).
Aineisto
Yksikään ehdotettu ratkaisu ei ole tuottanut johdonmukaista, toistettavaa käännöstä, jonka riippumattomat asiantuntijat hyväksyisivät. Tilastolliset tutkimukset osoittavat sanataajuuksia, jotka muistuttavat luonnollista kieltä, mikä myös vaikeuttaa merkityksetöntä huijausta, vaikka ei estä sitä kokonaan.
Arvioinnin alla
Vuonna 2022 François Desset kollegoineen julkaisi ehdotetun ratkaisun lineaarisesta elamilaisesta kirjoituksesta lehdessä Zeitschrift für Assyriologie. Ratkaisu perustui kaiverrettuihin hopeamaljoihin, joissa oli rinnakkaiset kiilakirjoitusnimet. Osa asiantuntijoista on ottanut sen hyvin vastaan, toiset ovat epäilleet sitä. Listaamme sen Kiistanalaisena, kunnes riippumaton työ vahvistaa tai hylkää sen.
Seuraavaksi katso, miten säilyneet tekstit ohjaavat, ja joskus harhauttavat, etsintöjä kadonneille paikoille.